res kapteeni Jaakko Teerimäen esitys Salpalinjasta

SALPALINJA SULKAVALLA

Arvoisat maanpuolustus ja kotiseutujuhlan osanottajat.

Lyhyt esitykseni käsittelee Suomen salpa eli salpalinjan osuutta Sulkavalla ja myös ”sotilaiden Sulkavaa” sotavuosien 1939-44 aikana.

Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944 taaemmaksi pääpuolustuslinjaksi, voisi sanoa siksi perimmäiseksi linjaksi.Linja kulki pitkin itä-ja kaakkoisrajaa Virolahdelta Savukoskelle1200 km:n matkalla.Sana linja antaa helposti väärän kuvan,koska esim.Sulkavalla se muodostuu useista peräkkäisistä linnakkeista,esteistä ja asemista.Kallioon louhitut luolat,tykkiasemat ja kiviesteet osin ovat vielä näkyvissä kasvillisuudenkin seasta.Puurakenteet ovat maatuneet ja aikoinaan käytetty luvanvaraisesti hyödyksi.Lukuisat ampuma-ja juoksuhaudat,pesäkkeet ovat sortuneet tai tasatut,piikkilangat kerätty aidoiksi.Raivatut ampuma-alat ovat kadonneet metsistymisen myötä.Näiden aikojen tekijät ja näkijät ovat nyt ,yli 70 vuoden jälkeen ,todella harvassa.Siksi erikoisesti jälkipolville on

aiheellista tuoda esiin tätäkin Suomen historian suurinta rakennusurakkaa,jota esimerkiksi keväällä 1941 oli parhaillaan tekemässä 35.000 miestä Suomen naisten huolttamina.Sulkavallakin työskenteli satoja miehiä varsinaisia linnoitustyömiehiä,paikkakuntalaisia,siirtolaisia mutta ennen kaikkea 14. ja 6.prikaatin varusmiehet.

Saimaan järvialueen vesistö muodosti silloisen tilanteen mukaisesti hyökkäysesteen,jonka ylitse näillä tienoin kulki 3 tieväylää: Savonlinnan seutu,Virmutjoki-Puumala ja Virmutjoki-Sulkava.Harva tulee ajatelleeksi tätä Sulkavan osuuta ajaessaan,kuinka kapeilla kannaksilla ja saarella tuo 30 km tie Lohikoski-Sulkava kulkee.Se tarjosi erinomaiset mahdollisuudet useiden,syvyyteen porrastettujen asemien ja esteiden tekoon.Pääosin asemat muodostuivat kenttälinnoitteista kuten: kaivetuista juoksuhaudoista(nyk.taisteluh.),konekivääriasemista kattein,tuetuista hyökkäysvaunukaivannoista ja kiviesteistä.Myös vapaiden ampuma-alojen raivausta tehtiin.Tunnusomaista oli myös,että sotatilanteen myötä suunnitelmat mm. raskaamman tukiaseistuksen kuten tykkien osalta muuttuivat useaan kertaan.Eli ,jos sota olisi edennyt 1944 lähemmäksi,asemat olisi saatu nopeasti kuntoon riitävästi varustettuina

Lähdemme seuraamaan Salpalinjan asemia tievälillä Lohikoski-nykyinen Sahan tienristeys etelästä pohjoiseen.Matkalla oli 2 sulkulinnaketta:1.LOHIKOSKI,2.TIALANMÄKI-HINTSALA,jotka olivat vahvimmin varustettu.LOHIKOSKEN linnake:Kaislasen ja Sahalahden pohjoisrannoille kaivettiin ja tuettiin runsaasti juoksuhautoja(tst-hautoja) ja pesäkkeitä mm konekivääreille,joita oli suunniteltu sijoitettavaksi 8 kpl.Myös katettuja miehistökorsuja varustettiin.Piikkilankaesteet rakennettiin ja ampuma-alat raivattiin.Silta varustauduttiin räjäyttämään.Taaemmaksi oli myös suunniteltu myös kahden tykin mallia 130/55 asemia Sarsuinmäen patterin tulituen lisäksi.Puolustus rakentui silloisen sodankäynnin luonteen mukaisesti toimimaan jalkaväen ja hyökkäysvaunujen(-panssareiden) uhkaa vasten.Varsinaisen kenttälinnoitustyöhön osallistuivat välirauhan 1940-41 vuosina aluksi 14.prikaatin joukot ja sitä jatkoivat sitten 6.prikaatin miehet. Erikoiset linnoitusjoukot tekivät pääosin raskaimmat työkohteet,kuten louhinnan ja kiviesteiden siirron.TELAKANAVA:Varustus oli samantyylinen kuin Lohikoskella,mutta asemiltaan pienempi,Virtaniemeen sijoitettu tykki tuki puolustusta.TIALANMÄEN-HINTSALAN linnake:Nämä asemat olivat Sulkavan vahvimmin varustetut.Tie kulkee pitkän matkaa aivan rannan tuntumassa ja korkea Tialanmäki jo itsessään antaa puolustajille hyvät asemat.Ne kulkivat aina Lepistönselän puolelta yli Tialanmäen Kotilahteen,Virtaniemeen päättyen Käärmeniemeen.Mäelle oli louhittu kallioon Sarsuinmäen patterin tulenjohtoasema,miehistökorsu nousukuiluin sekä ammusvarasto.Virtaniemeen oli samoin louhittu pst-tykkiasemat. Tialanmäen poikki kulki osin estekivirivit ja piikkilankaesteet.Mikä mahtava työ senaikaisilla välineillä?Yksi kivi painoi n.3000 kg ja niitä kuljetettiin Lepistönkin yli aluksilla.Jalkaväen asemat ja kk:t odottivat hyökkääjää niiden takana.Erityisesti kapean Kotilahden takainen Virtaniemi tarjosi puolustajille erinomaiset sivustatuliasemat mm. konekivääreille ja pst-tykille.Käärmeniemi ja Virtaniemen kärki olivat myös torjumassa mahdollisia vesistöylityksiä.Suunnitelmissa oli myös 3 kpl mallia 57/48 tykkiä asemineen.HUUHINMÄKI:Estekivin ja kaivannoin varustettu asema kapeikossa sekä miehistökorsuja ja kk:asemia.VEKARANSALMI:Vuolas,talvisinkin sula virta tarjosi luonnostaan vahvan esteen.Jo ennen salmea ja sen lossiyhteyttä kapeikossa oli vahva kiviestemuuri.Näissä kiviesteissä oli normaalioloissa kulkuaukko,jonka vieressä olivat tukevan puurakenteen päällä tien suluksi varatut kivet.Tarpeen vaatiessa ne olisi pudotettu esteeksi aukkoon.Nämäkin esteet sijoitettiin niin,että niitä pystyttiin jalkaväen aseilla valvomaan tykistön tuen ohella.Vekaran Säviönsaaren puolella olivat myös vahvat jalkaväen asemat kaivettuina.Olipa myös saaren puolivälin kapeikossa vastaanottoasema.PAJASALMI: lossiyhteyksineen muodosti vastaavanlaatuisen puolustusalueen.Lossit ja muut vesikulkuneuvot,kuten veneet,lotjat ja lautat olisi luonnollisesti viety pois vihollisen edetessä.Jalkaväen asemat laajalla alueella levittäytyivät vastarannalla.VILKAHARJU:Kapea,vaikeasti kierrettävä Vilkaharju tarjosi puolustajille useita pienempiä puolustusasemapaikkoja.Niitä tukemaan rakennettiin mm. harjun kapeimpaan kohtaan Pöllälammen ja Alanteen selän väliin syvä hyökkäysvaunukaivanto tukipuineen ja siltoineen kiviestein varustettuna.Samoin pystytettiin ennen Vilkajärven-ja lahden korkeata harjannetta kiviesterivit,jotka vieläkin ovat osin näkyvillä.Kiviesteet ovat näin yli 70 vuoden jälkeen piiloutuneet suureksi osaksi metsän sisään.Paljon niitä on myös poistettu kuljettamalla,upottamalla maahan tai räjäyttämällä mm.pelloilta.Rauhan tultua kenttävarusteisia asemia ei katsottu tarpeelliseksi ylläpitää.Piikkilangat,puutavarat rakenteissa saatiin kerätä hyötykäyttöön mm.aitauksiin.Kaivantoja tasoitettiin pelloilla ja luonto peitteli osaltaan loppuja.Nykyajan ihmisen on vaikea enää löytää enää valtaisan työn ja varustautumisen jälkiä.Pitää vielä muistaa,että niinä aikoina konetyön osuus oli vähäinen louhintatöitä lukuunottamatta.Pokasaha,kirves,kanki ja lapio olivat ne työvälineet,joita miehet käyttivät.

SARSUINMÄEN patteri.Muutamia lisätietoja Heikki Kainulaisen mainioon kuvaukseen.Töitä tehtiin kiireesti ja eräässä vaiheessa oli linnoitustyömaalla 75 linnoitustyöläistä,kymmenkunta paikkakuntalaista ja 7 lottaa huoltotehtävissä.Koulun läheisyyteen rakennettiin parakkeja mm.upseereille ja aliupseereille.Koulut oli keskeytettynä talvella 1939-40,joten koulun tilat olivat käytettävissä mm.majoitukseen.Sarsuinmäki toimi myös koulutuspatterina,johon huhtikuussa -41 otettiin n.100 alokasta Sulkavalta ja lähipitäjistä.He saivat 2 kuukauden pikakoulutuksen tykkimiehiksi.Juhannuksen jälkeisenä päivänä1941,jatkosodan alkaessa,patteri varustuksineen ja miehistöineen siirrettiin rintamalle.päätyen lopuksi Ylläpäähän Laatokan rannalle.Putkilla ammuttiin yli 1000 laukausta ja ne jäivät täysin palvelleina,väljentyneinä ja ampumatarkkuutensa menettäneinä sinne.Sulkavan patterin pääkohteet olivat:Vekaran ja Pajasalmen virrat sekäVirmutjoki-Sulkava tie.Myös vesistöylitysten estäminen kuului tehtävään.Tähän oli myös varauduttu maa-asemapaikoilla esim.Käärmeniemi.Tulenjohtopaikkoina olivat Tuoreniemi ja Tialanmäki, johon oli merikaapeliyhteys.Mainittakoon,että sotatilanteen kiristyessä loppukesästä 1944,uudempia Cane-tykkiä suunniteltiin siirrettäväksi Sarsuinmäelle. Tämä Cane nimitys johtuu niiden ranskalaisesta valmistuslisenssistä ja niitä valmistettiin mm. Pietarin asetehtaissa myöhemmin myös Suomessa..

Noina sotien ja sotien välisenä aikana koroistui erikoisesti vesiliikenteen osuus.Laivoilla,lotjilla ja muilla aluksilla kuljetettiin sotilaita,evakkoja,karjaa ja kalustoa pitkiäkin matkoja.Laitureita rakennettiin mm.Vekaran etelärannalle,Reittiön maille ja Telakanavalle.Erikoisin tapahtuma oli siltojen rakentaminen sekä Vekaraan että Pajasalmeen 24.6.1941.Kummassakin oli töissä 150 miestä.Sillat valmistuivat 8 päivässä.Siltoja tarvittiin mm.suureen sotilaiden, evakkojen ja heidän karjansa sekä tavaroiden siirtoon.Evakkoon joutuivat mm.Lohikosken Kaislasen-Lohilahden eteläpuolen asukkaat.Samoin Kaipolan kenttäsairaala siirrettiin Lohikoskelle.Lähipitäjien evakot saivat palata, sodan edetessä kauemmaksi ,takaisin jo elokuun alussa.Silta purettiin 5.8.-41.

Varustelutöitä tekivät pääosin paikkakunnalle sijoitetut sotilaat sekä lisäksi erikoiset linnoitusjoukot,joilla oli tarvittavia koneita ja välineitä.Myös työvelvolliset mukaanlukien siirtolaiset osallistuivat töihin.Varustelujen pääpaino oli keväästä 1940 jatkuen aina kesälle 1941.Uudelleen alkoivat työt ja lisävarustukset kesällä 1944,jolloin mm. linnoituspataljoona 216:n 2.komppania kuljetettiin kalustoineen laivalla ja lotjilla Pihlajalahdelta Telakanavalle mm.Tialanmäen ja Telakanavan vahvistustöihin.Linnoitustyöt lopetettiin 24.9.1944.SOTILAIDEN SULKAVA:

Talvisodan jälkeen tuli Sulkavasta yli vuodeksi sotilaiden Sulkava kuten professori Paavo Seppänen Sulkavan historiassa kertoo.Aluksi tänne oli sijoitettu pioneeriyksikkö,8.divisioonan esikunta ja sen viestipataljoona,kenttäsairaala Kaipolan koululle sekäTelataipaleella ja Lohikoskelle 14.prikaatin joukkoja.Varsinaiseksi varuskuntapaikkakunnaksi tuli Sulkava kesällä 1940.Tänne sijoitettiin 6.prikaatin pääosat.Prikaatin ja sen tykistön esikunnat,6.autokomppania.Tuonilahdessa 1.patteristo ja viestikomppania,Rauhaniemessä 2.pataljoona,krh-komppania,aliupseerikoulu ja kevyt osasto.Varusmiehet ja alokkaat olivat pääosin Etelä-Pohjanmaalta.Kaikkiaan sotilaita oli noin 2000 johon lisäksi linnoitustyöväkeä ja siirtolaisia.Koulut olivat sotilaskäytössä ja lähes joka perheessä oli asumassa sotilaita ja siirtoväkeäTilannetta helpottamaan nousi nopeasti parakkiasuntoalueita.Näihin muuttivat aluksi yksiköiden upseerit ja aliupseerit myöhemmin myös sotilaat.Parakit olivat talviasuttavia 2 perheen puuelementtitaloja.Sikäli niin hyvin perustettuja ja rakennettuja,että kunnostettuina niitä on vielä nykyisinkin asuin-ja lomakäytössä. Parakkialueita oli mm.Tapiolassa,Tuonilahdessa,Vilkalahdessa,Vuoniemellä,Rauhaniemellä.Kymmeniä parakkeja pystyte ttiin vuonna 1940,mahtava suoritus.Jatkosodan lähestyessä Sulkavankin joukot siirtyivät lähemmäksi tulevaa rintamaa ja Sulkava hiljeni heidän osaltaan.Parakit myytiin myöhemmin huutokaupalla.

Kuriositeettinä kerrottakoon historian lehdiltä seuraava tarina: 1914 eli 100 vuotta sitten ja vain 30 vuotta ennen Salpalinjaa Venäjän vallan aikana ,Venäjän sodanjohdon toimesta rakennettiin 2 puolustuslinjaa. 1.Nurmes-Tampere ja 2.Joensuu-Savonlinna-Mikkeli.Varustukset olivat tehty Saksan uhkaa varten Pohjanmaalta käsin.Varustuksena ampumahautoja ja kk-pesäkkeitä.Puolustussuunta vain oli toinen.Olikohan siinä myös enteitä tulevasta?

Salpa-asemaa ei Sulkavankaan osalta koskaan tarvinnut puolustaa sotimalla,vaikka se oli osittain miehitettynä nostoväellä ja vanhemmilla reserviläisillä kesän 1944 aikana.Se osoitti kuitenkin omallakin olemassaolollaan,että Suomi ei luovuta nuorta isänmaataan väkivallankaan edessä.Näissä sodissa Suomi lopullisesti lunasti paikkansa itsenäisten länsimaisten valtioiden joukossa.

Lopuksi luen yhden säkeistön Työvelvollisen marssilaulusta,joka kuvaa hyvin niiden aikojen yhtenäistä ja yksimielistä henkeä:

Me olemme linnoitusmiehiä Suomenmaan,

aseveljien tukena vaan.

Näillä rajoilla pitkin rintamaa,

missä milloinkin tarvitaan.

Aina valmiina paikoillaan

sotilaitamme auttamaan,

siksi kun taas vapaana olla saa

tämä Suomemme synnyinmaa.

Esitetty Kotiseutu-ja maanpuolustusjuhlassa 05.07.2015 Sarsuinmäellä.

Jaakko Teerimäki, reservin kapteeni,Sulkavan reserviupseerit.

Jaa tämä sivu